Rakennusblogi: Kalusteita ja värisuunnittelua

Istun kotisohvalla ja huomaan keskustelevani opetusministeri Krista Kiurun, kansanedustaja Sari Sarkomaan, etsivän nuorisotyön Vamos-projektin Olli Alasen ja erityisopettaja Kirsi Ihalaisen kanssa. Keskustelu polveilee koulupakosta siihen, mitä koulun tulisi olla ja kuinka siihen vaikutetaan opetussuunnitelmauudistuksilla. Television kautta olohuoneeseen levinnyt keskustelu jää minun osaltani yksinpuheluksi, ellen sitten twiittaa: ”Terveiset Onervasta! Vaikuttaa vahvasti siltä, että olemme täysin oikeilla jäljillä. #Astudio.” Tyydyn myhäilemään tyytyväisenä ja kirjoittamaan blogia siitä, miten ajan puheet ja haaveet muuttuvat todeksi pikkuhiljaa, pala palalta.

Onervan rakennushankkeen tavoite on olla edelläkävijä, luova ja luoda uudenlaisia työ- ja oppimisympäristöjä. Tässä hankkeessa haetaan uusia ratkaisuja oppimisen edistämiseksi ja päivitetään työ- ja oppimisympäristöjä tähän päivään. Juuri nyt mietimme, miten uusi rakennus kalustetaan. Suurin kysymys on se, miten uusi tapa ajatella tilankäyttöä ja muunneltavuutta toteutuu kalustamisenkin myötä. Ennen kuin päästään kalusteiden valitsemiseen, on ratkottava kaksi suurta asiaa. Toinen niistä on, mitä nykyisistä tiloista voimme viedä uuteen, kun ottaa huomioon erinäiset kysymykset:

  1. Onko jollakin tavaralla historiallista arvoa?
  2. Mitkä ovat uudenveroisia?
  3. Onko jokin erityisen kallis?
  4. Mikä on sellaista, jota ei enää valmisteta ja on kuitenkin tarpeen?

Eikä tässä vielä kaikki. Samaan aikaan Valtio uudistaa kalustokirjanpitojärjestelmänsä, joten päätimme koulun johtoryhmässä yhdistää nämä kaksi kartoitusta samaan aikaan tyyliin ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”. Suurin huoli käyttäjillä on se, ettei uudisrakennukseen kantaudu sisäilmaa heikentäviä kalusteita tai muuta irtaimistoa. Henkilöstöstä tuntuu erittäin pahalta ajatella, että uuteen vietäisiin jotain saastunutta materiaalia, joka saattaisi aiheuttaa ongelmia jatkossa. Tämä on ymmärrettävää, kun on painittu sisäilmaongelmien kanssa yli vuosikymmen. Irtaimistokartoitus on pohjatyö irtaimiston talousarviolle, jota tehdään parhaillaan.

Syksyn suunnittelutyössä on kaksi merkittävää asiaa: kalustosuunnittelun käynnistyminen ja pintojen värisuunnittelu. Kalustesuunnittelua ohjaa tilakonseptimme, joka rikkoo vakiintuneita koulukalustamisen perinteitä. Selkeä kysymys on: miten kalustamisessa huomioidaan se, että toiminnallisuus, havainnollisuus ja kokemuksellisuus oppimisessa toteutuvat? Entä miten kuntoutuksen, koulutuksen, hallinnon ja muut tilat kalustetaan siten, että ne vastaavat yhdessä tekemisen ja kohtaamisen ajatusta? Kun näitä mietimme, etsimme rohkeutta toimia toisin kuin mihin aikojen saatossa on totuttu, mutta kuitenkin tietty realismi pitää säilyttää.

värisuunnittelua

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalustesuunnittelua.

Koska hankkeemme on käyttäjiä osallistava hanke, suunnitteluun osallistuu niin henkilöstö kuin oppilaatkin. Oppilaat ovat testanneet mm. erilaisia kalusteita ja kommentoineet kokemuksiaan. Heidän kommenttinsa ovat todella painavia. Sekä oppilaat että henkilöstö ovat ottaneet onkeensa tämän ajan yhdestä sloganista ”Istuminen tappaa”. Olemme hakeneet ratkaisuja siihen, miten voisi työskennellä toisin. Parhaillaan etsimme ”baaritiskiä” luokkaan testattavaksi ja olemme kyseenalaistaneet neuvottelu- yms. palaverihuoneiden perinteisen kalustuksen pöytineen ja tuoleineen. Olisiko mahdollista kokoontua yhteen muuten kuin pöydän ääreen? Voisiko samalla liikkua tai riippua? Tarkoituksemme on testata eri vaihtoehtoja, jotka perustuvat tutkimukselliseen tietoon ja niveltyvät esi-, perus- ja lisäopetuksen opetussuunnitelmauudistukseen.  Tätä kautta toimimme ikään kuin uranuurtajina, joiden toiminnasta, onnistumisista ja epäonnistumisista voivat muutkin hyötyä.

Pintojen värisuunnittelua ohjaa esteettömyys -teema. Usein esteettömyys mielletään liikuntavammaisia koskevaksi asiaksi, mutta se on huomattavasti laajempi asia. Esteettömyys on sitä, että ympäristössä on helppo liikkua ja toimia, olipa kyseessä pyörätuolilla, lastenvaunuilla, siivouskärryillä liikkuja tai henkilö, jolla on haasteita hahmottaa ympäristöään näön tai vaikka hahmottamisvaikeuksiensa takia. Värisuunnittelu etenee niin, että arkkitehti esittelee käyttäjille suunnitelmansa ja käyttäjät kommentoivat niitä. Kommentointien myötä linjaamme parhaaksi valitsemamme suunnan ja toteutus etenee sen mukaan. Selvää on jo tässä vaiheessa se, että uusi oppimis- ja työympäristö on kaikkia aisteja herkistävä, lämmin ja se viestii välittämistä.

Ikkunasta työmaata katsoo vastaava mestari Jussi Lehto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikkunasta työmaata katsoo vastaava mestari Jussi Lehto.

Rakennus on edennyt rivakasti kesän aikana. Ensimmäisenä maahan on rakentunut uima-allas ja maan päälle väistösuojatilat. Runkoseinätkin ovat kohonneet ensimmäisessä osassa niin, että rakennuksesta voi havaita jo liikuntasalin ja käsillä tekemisen tilat. Ennen kuin kaikki perustukset on tehty, muurataan rakennuksen peruskivi, jonne kätketään aikakapseli. Sen sisältö kuvaa aikaamme ja se on viesti ajastamme jälkipolville. Mitä viestiä jälkipolville aikakapseliin laitetaan, onko ehdotuksia?

Tuulia Ikkelä-Koski työmaapiirroksia ihmettelemässä

    Kirjoittaja on Oppimis- ja ohjauskeskus Onervan oppimispäällikkö Tuulia Ikkelä-Koski

Kommentoi